Oletko jo törmännyt otsikoihin, että suomalaisilta kielletään kohta lihansyönti kokonaan? Ollaan näreissään holhouksesta ja uhotaan, että minä ainakin syön makkaraa ja lihaa niin paljon kuin haluan! Kyllä, uudet ravitsemussuositukset ovat aiheuttaneet jo paljon keskustelua. Mutta miksi? Ajattelemmeko että kyllä meillä on vapaus valita mitä syömme? No onhan meillä! Siksi nämä ovatkin suosituksia, eivät ohjeistuksia, eivätkä määräyksiä. Ihan niinkuin pyöräilijöitä suositellaan käyttämään kypärää. Valintojamme pyritään ohjaamaan mutta teemme ne silti itse.
Pohjoismaista koottu yli 300 asiantuntijan ryhmä käy läpi tuhansia tutkimuksia koskien ravinnon ja terveyden välisiä yhteyksiä ja kokoaa niistä tietoa. Useamman vuoden työn tuloksena julkaistaan yhteispohjoismaiset ravitsemussuositukset, joiden pohjalta jokainen pohjoismaa valmistelee omansa; Suomessa tämän tekee Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Huomioon otetaan oman maan ruokatottumukset ja kulttuuriset tekijät, eli mietitään suositukset sellaisiksi, että toteutus olisi realistista. Jokaista väestöryhmää varten oma työryhmänsä tekee oman suosituksensa. Ja on toivottavasti kaikille itsestään selvää, että näissä työryhmissä työskentelee eri alojen asiantuntijoita. Väittääkö siis joku vielä, että ravitsemussuositukset ovat tuulesta temmattuja ja meille vain kiusaksi tehtyjä?
Hyvän ravitsemuksen voi toteuttaa monin tavoin, toiset jättävät hiilarit minimiin ja vannovat voin voimaan. Toiset laskevat jatkuvasti kaloreita ja kieltäytyvät kaikista herkuista. Kieltämistä ei kuitenkaan mielletä pysyväksi elämäntapamuutokseksi, se loppuu yleensä aina jossain kohtaa. On siis todettu että kieltäminen ei ole tehokas tapa. Myös joidenkin ravintoaineiden saanti voi jäädä liian niukaksi jos ruokavaliossa on paljon kiellettyjä asioita. Ravitsemussuositukset eivät perustu kieltämiseen eivätkä ruokavalion rajoittamiseen. Ravitsemustiede on kohtuutiedettä. Joskus kansalaiset unohtavat myös koko tiede-sanan. Ravitsemustiede on tiedettä ihan niinkuin vaikkapa avaruustiedekin. Kyseenalaistetaanko sen tutkimuksiin perustuvia julkaisuja?
Totuus löytyy tilastoista
Me suomalaiset olemme hyvin lähellä top vitoslistaa kun tarkastellaan ylipainoisten osuuksia OECD-maiden kansalaisista. Eikö se teistä ole aika huolestuttavaa? Tottakai jokainen saa olla ylpeänä sen kokoinen kuin haluaa, mutta kansansairauksien määristä (puhumattakaan kustannuksista) tilastot kertovat karua kieltään. Suomalaisten ruokatottumukset linkittyvät meidän kansallisiin terveyshaasteisiin, joita ovat mm. lihavuus, kakkostyypin diabetes ja sydän- ja verisuonitaudit. Niinpä meille annetaan suosituksia ruokavaliosta, jolla pysyisimme terveempänä. Miksi se sitten koetaan holhoavana ja olemme närkästyneitä kun tällaisissa asioissa meitä yritetään ohjata?
Entä se kestävä kehitys?
Uusissa ravitsemussuosituksissa terveysnäkökulmien rinnalle on tuotu entistä enemmän painotusta ekologiseen kestävyyteen. Meidän on pakko alkaa huomioimaan ruokavalintojen ympäristövaikutuksia, jos aiomme jälkikasvullekin jättää mahdollisuuden hyviin elinoloihin. Punaisen lihan vaihtaminen kasviproteiiniin on kestävä valinta. Runsaalla punaisen lihan syömisellä nousee myös syöpäriski, sekä lihan mukana kertyy elimistöömme tyydyttynyttä rasvaa tukkimaan verisuoniamme. Eikö tässä ole jo perusteluja lihan vähentämiselle?
Lisätään siis ruokavalioon kasviksia, tarkistetaan rasvan ja hiilihydraattien laatu, tutustutaan uusiin kasviproteiinivaihtoehtoihin ennakkoluulottomasti. Ei pelätä hedelmien syöntiä; niissä on paljon kuitua, vitamiineja ja muita meille hyödyllisiä ravintoaineita. Ja jos kiloja on kertynyt niin että ollaan vyötärölihavuuden riskirajoilla, jo 5 % painonpudotus tuo terveyshyötyä. Ajattele siis vaikka itsekkäästi vain itseäsi!
Eihän kieltämisellä ja holhouksella koskaan ollut mitään hyviä tuloksia. Ruokakulttuuri on jotain aivan muuta, kuin laissa säädettyä määräyksiä siitä, kuinka kukin kuuluu syödä. Ravitsemuksessa tietoisuus on toiminut kaikista paremmin, ainakin monessa muussa maassa 😉
Mitä kestävään kehitykseen tulee, ei se soijan tuotanto kestä päivänvaloa niin hyvin kuin voisi kuvitella. Lihattomuuden pitää myös olla kestävää, eikä se nyt käy silmänräpäyksessä. Menee vuosikymmeniä, ennen kuin kaikki lihatuotteet voi korvata muilla valmisteilla niin, ettei luonto, elinkeinoelämä ja terveys kärsii.
Kiitos kommentistasi 🙂 Juurikin näin, ei holhouksella eikä kieltämisellä, vaan tietoisuuden lisäämisellä. Mutta sepä ei olekaan niin yksinkertaista. Näitä asioita pitäisi opettaa jo koulussa enemmän lapsille.
Ja oikeassa olet myös tuosta soijasta, onneksi se ei ole ainut vaihtoehto lihankorvikkeille.